Metsien hiilinielut ovat Suomen ilmastopolitiikan perusta 

Metsien hiilinielut sitovat hiilidioksidia ilmakehästä, ja siksi niillä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Suomi on suhteellisesti Euroopan metsäisin maa, mikä on osaltaan mahdollistanut kunnianhimoisen ilmastopolitiikan. Sitä kuitenkin ravisuttivat vuoden 2022 lopussa julkaistut tiedot Suomen maankäytön muuttumisesta hiilinielusta päästölähteeksi.

Joulukuussa 2022 julkaistiin Tilastokeskuksen päästöinventaario sekä Luonnonvarakeskuksen selvitys metsien kasvusta ja hiilinielujen heikkenemisen syistä. Niiden mukaan Suomen maankäyttö kokonaisuudessaan oli vuonna 2021 ensimmäistä kertaa päästölähde ja syitä tähän ovat muun muassa runsaat hakkuut, puuston kasvun aleneminen sekä ojitettujen turvemaiden päästöjen kasvu.

Suomen metsät säilyivät yhä nettonieluna, mutta sen koko oli kuitenkin 59 prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna, eikä se riittänyt kattamaan muiden maankäytön luokkien päästöjä.

Voidaanko metsien hiilinielut pelastaa?

Metsien hiilinielut tulee pelastaa, jotta Suomi voi saavuttaa tavoitteensa olla hiilineutraali viimeistään vuoteen 2035 mennessä. Tutkijoiden mukaan metsien hiilinielujen pelastaminen on mahdollista, joskin se vaatii merkittäviä muutoksia maankäyttöön. Luonnonvarakeskuksen mukaan yksi tehokkaimmista keinoista pienentää maankäytön päästöjä on turvepeltojen viljelykäytäntöjen muuttaminen. Arvioiden mukaan turvepellot ovat Suomessa suurin piirtein yhtä iso päästölähde kuin henkilöautoliikenne.

Juuri näihin turvepeltojen viljelykäytäntöihin tartuttiin Luken Peltoheitot ja suonpohjat metsittämällä hiilinieluiksi -hankkeessa, jossa olimme mukana. Sen päätavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla Suomen hiilinieluja voidaan lisätä metsittämällä turvetuotannosta vapautuneita suonpohjia sekä heikkotuottoisia tai viljelystä poistuneita maatalousmaita taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.

Turpeessa ei juurikaan ole kaliumia eikä fosforia, ja siinä on paljon typpeä, joten vanhoille turvesoille luonnostaan nouseva kasvusto kuolee nopeasti kivennäisravinteiden puutteeseen. Ilman toimenpiteitä suonpohjat ovat siis joutomaita, jotka vapauttavat ilmakehään kasvihuonekaasuja. Niitä metsittämällä voimme sekä säilyttää turpeen hiilivaraston että myös sitoa ilmakehän hiilidioksidia. Lisäksi metsittäminen monipuolistaa alueen ekosysteemiä.

Tulevaisuuden suunnitelmamme hiilinielujen kasvattamiseksi

Hiilinielujen kasvun kannalta on olennaista, että turvemaametsissä vältetään avohakkuita ja ojittamista. Ojittamisen sijaan luonnostaan kosteat alueet kannattaa hyödyntää kosteikkoviljelyyn, jonka merkitystä hiilinieluille Luke onkin korostanut.

Kosteikkoviljelyllä voidaan saavuttaa jopa metsien hiilinieluja tehokkaampaa hiilensidontaa, ja lisäksi samalla mahdollistetaan elinympäristöjä monille uhanalaisille lajeille. Selvitämme parhaillaan yhdessä Luken kanssa, miten voimme käyttää istutusalueidemme luonnostaan kosteat alueet kosteikkoviljelyyn ilmastoa ja luontoa parhaiten hyödyttävällä tavalla.

Avohakatun suometsän päästöt voivat olla jopa kymmenkertaiset puustoiseen turvemaametsään verrattuna. Siksi olemme sitoutuneet siihen, että istuttamamme metsät toimivat hiilinieluna vähintään seuraavat sata vuotta. Sen, mitä istuttamillemme puille sitten tapahtuu, ratkaisee tutkimustieto ja kehitys: haluamme puillemme tulevaisuuden, joka tukee ilmastoa ja luontoa parhaalla mahdollisella tavalla. Voit lukea lisää tulevaisuuspohdintojamme täältä.