Miksi
kuivatettu
suonpohja?

Vanhoilla suonpohjilla turvemaa hajoaa hitaasti ja vapauttaa ilmaan jatkuvasti hiilidioksidia. Luonnonvarakeskus LUKE:n mukaan turvetuotannosta poistunut suo saattaa aiheuttaa vuosittain pelkästään peräti 2000-3000kg hiilidioksidipäästöt hehtaaria kohden.

Suoalueiden valitseminen metsittämisen kohteiksi on ensisijaisen tärkeää siksi, että sen avulla saadaan hiilidioksidin (CO2) vapautumisen lisäksi estettyä metaanin ja mahdollisesti dityppioksidin vapautumista. Metaani (CH4) on lyhytikäisempi kuin hiilidioksidi, mutta kasvihuonevaikutukseltaan moninkertainen. Dityppioksidi (N2O) on vaikutukseltaan vielä metaaniakin suurempi. Kaasujen vapautuminen jatkuu niin kauan kunnes kasvillisuus on vallanut maanpinnan. Jos kivennäismaan päällä oleva turvekerros on paksu, ei aluskasvillisuudella ole juurikaan keinoja menestyä. Ilman toimenpiteitä suonpohjan heinittyminen tai metsittyminen onkin hyvin vaillinaista saati jopa olematonta. Hiilinielun ensimmäisenä tavoiteena on saada kasvava puusto, joka sitoo hiiltä ja siten kompensoi jäännösturpeen hiilidioksidipäästöjä. Metsitys taas onnistuessaan sitoo hiiltä niin runsaasti, että sillä voidaan kompensoida muualla aiheutettuja hiilipäästöjä.
 

Tutkimustuloksiin pohjautuvaa kompensaatiota

Olimme mukana LUKE:n vuonna 2020 käynnistyneessä projektissa ”Suonpohjat ja peltoheitot hiilinieluiksi”, joka keskittyikin juuri tähän ongelmaan. LUKE toteaa, että suopeltoja metsittämällä voidaan vähentää merkittävästi kasvihuonepäästöjä. Suomessa on arviolta yli 200000 hehtaaria suonpohjia ja vanhoja pellonpohjia, jotka hiilivarastoina toimimisen sijaan vapauttavat runsaasti hiilidioksidia. Arviot vuosittain vapautuvista kasvihuonepäästöistä ovat jopa 13% valtakunnallisista kokonaispäästöistä.

Lue Luonnonvarakeskus LUKE:n raportista, miten soiden metsitys vaikuttaa luontoon ja sitoo hiilidioksidia.