Mikä on EU-taksonomia ja miksi se on tärkeä?

EU-taksonomia on Euroopan unionin kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä. Sen kriteereiden avulla voidaan arvioida yritysten toimintaa kestävän kehityksen kannalta. Taksonomian tarkoitus on ennen kaikkea auttaa rahoittajia suuntaamaan rahoitusta vihreisiin ja kestäviin investointeihin.

Mitä hyötyä taksonomiasta on pk-yrityksille?

Vaikka taksonomia ei toistaiseksi velvoita suurinta osaa yrityksistä, on se kuitenkin monestakin syystä syytä noteerata. Ensinnäkin se on erinomainen työkalu yrityksille, jotka haluavat olla osa globaalin ympäristökriisin ratkaisua ja vihreää siirtymää.

Taksonomian voidaan ajatella tarjoavan yritykselle strategista tietoa ja lisäarvoa – ikään kuin taksonomia edustaisi investoinnin suunnittelupöydässä kestävän kehityksen asiantuntijaa. Yritysten tehtäväksi jää päättää, haluavatko ne olla mukana tämän väistämättömän kehityksen kyydissä jo nyt vai eivät. Kestävä päätöksenteko tulee kuitenkin olemaan yrityksille elinehto ja sidosryhmien paineet ajavat taksonomian mukaisiin ratkaisuihin kiivaalla aikataululla.

Vähintäänkin yritysten tulisi muistaa, ettei tulisi tehdä sellaisia investointeja, joissa taksonomiaa ei ole lainkaan huomioitu – ne voivat olla hyvinkin lyhytnäköisiä ajankohtaisten ympäristöhaasteiden keskellä. Taksonomia tulee tulevaisuudessa koskemaan suurta osaa yrityksistä, joten sen tuloon voi valmistautua jo nyt mukauttamalla liiketoimintaa taksonomian mukaiseksi.

Rahoitusalan on arvioitava riskejä – myös ympäristöriskejä

Taksonomia ohjaa yrityksiä ymmärtämään ja lisäämään osaamistaan siitä, miten merkityksellisiä asioita ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien hyvinvointi ovat. Jos näitä asioita ei oteta huomioon rahoitustahojen ja yritysten päätöksenteossa, niihin liittyvät riskit realisoituvat ennemmin tai myöhemmin ja voivat käydä todella kalliiksi.

Taksonomia ei siis sinänsä poikkea koko rahoitusalan perusfunktiosta: ennen kaikkea rahoittajat arvioivat riskejä, hinnoittelevat niitä ja allokoivat sitä, mihin pääomat kannattaa ohjata. Riskien arviointi on ja on aina ollut keskeinen osa rahoittajien päätöksentekoa. Se, että ympäristöriskien huomioimiseen kiinnitetään taksonomian myötä entistä enemmän huomiota, ei vähennä muiden riskien merkitystä.

Ennen kaikkea taksonomia tarkoittaa läpinäkyvyyden lisäämistä. Rahoittajat pohtivat, missä arvoketjussa ne haluavat olla mukana, eli missä riskien realisoitumiselle on pienin todennäköisyys. Yritysmaailma on tottunut siihen, että läpinäkyvä kirjanpito ja sen luotettavuus ovat osa yritysvastuuta. Yhtä lailla liiketoiminnan vaikutuksia ympäristöön tulee kyetä tarkastelemaan vertailukelpoisesti, pitkäjänteisesti ja globaalisti.

Pulaa on vihreistä investointikohteista – ei rahasta

Rahoitusalan asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että rahaa markkinoilla kyllä riittää, mutta pulaa on vihreistä investointikohteista. Kannustimien ja tiedon puutteen vuoksi lähes kolmekymmentä triljoonaa euroa on maailmanlaajuisesti yhä kiinni kestämättömissä sijoituksissa. Taksonomian tehtävänä on ohjata rahaa pois kestämättömistä sijoituksista vastuullisiin investointeihin.   

Euroopan investointipankin EIP:n tavoite on, että 2025 mennessä 50 prosenttia pankin rahoituksesta on kiinni ilmasto- ja ympäristörahoituksessa, ja tämä 50 prosenttia tullaan mittaamaan taksonomian mukaisesti. Lisäksi toisenkin 50 prosentin tulee olla Pariisin sopimuksen ja 1,5 asteen tavoitteen mukaisia. Vuonna 2020 tällaisen niin sanotun vihreän rahoituksen osuus oli noin kolmasosa EIP:n rahoituksesta.  

Me Istutapuilla tarjoamme palvelua, joka istuu suoraan EU-taksonomiaan. Ota yhteyttä niin jutellaan lisää.