Tekniset hiilinielut – mitä ne ovat ja miksi metsiä ei tule unohtaa?

Tekniset hiilinielut mahdollistavat hiilidioksidin poiston ilmakehästä sekä sen pysyvän varastoinnin teknisin keinoin. Maankäytön nieluja ei kuitenkaan sovi unohtaa. Puiden istuttaminen puuttomille tai aikaisemmin raivatuille alueille on yksi tehokkaimmista ja edullisimmista tavoista tuottaa maankäytön nieluja.

Teknisistä hiilinieluista puhutaan nyt paljon. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on osoittanut, että merkittävien päästövähennysten ohella tarvitaan myös sekä maankäyttösektorin hiilinieluja että teknisiä hiilinieluja, jotta ilmaston lämpenemisen rajaaminen 1,5–2 celsiusasteeseen on mahdollista. Paine teknisten nielujen kehitykselle Suomessa kasvoi, kun maankäyttösektori muuttui vuonna 2021 nettonielusta päästölähteeksi.

Tekniset nielut tarjoavat ilmakehästä sidotulle hiilelle uusia varastointimuotoja elävän biomassan ohelle. Teknisiä hiilinieluja ovat esimerkiksi teknologiat, jotka mahdollistavat hiilidioksidin suoran talteenoton tehtaiden piipuista ja varastoinnin maankuoren alle, sekä hiilidioksidin epäsuora talteenotto, jossa varastoidaan biomassan poltossa vapautuvaa hiilidioksidia. Tällöin otetaan talteen ja varastoidaan hiilidioksidi, jonka biomassa on kasvaessaan poistanut ilmakehästä ja joka poltossa ilman toimenpiteitä vapautuisi takaisin ilmakehään. 

Tekniset hiilinielut eivät saa korvata maankäyttösektorin toimia

Teknisissä hiilinieluissa on paljon potentiaalia, jota ei kannata ohittaa. On kuitenkin varmistettava, ettei teknisillä nieluilla vain pyritä laastaroimaan maankäytön kestämättömyyttä. On myös huomioitava, että fossiilisen hiilidioksidin talteenotto suoraan tehtaiden piipuista ei poista hiilidioksidia ilmakehästä vaan ainoastaan estää hiilidioksidin pääsyn ilmakehään. Tämä on toki tärkeä toimenpide erityisesti aloilla, joissa päästöjen vähentäminen muuten olisi haastavaa, mutta se ei poista tarvetta sitoa jo ilmakehään vapautunutta hiilidioksidia. 

Yksikään ratkaisu ei siis yksinään riitä vaan tarvitaan molempia – sekä teknisiä hiilinieluja että maankäyttösektorin nieluja. Lisäksi maankäyttösektorin päästövähennystoimet ovat todennäköisesti selvästi edullisempia ja nopeampia kuin teknisten hiilinielujen tuottaminen. Siinä missä teknisten hiilinielujen kustannusarviot ovat 15–400 dollaria hiilidioksiditonnia kohden, metsityksen kulut ovat 0–240 dollaria. 

 Tekniset hiilinielut eivät myöskään kompensoi esimerkiksi metsien hiilinielujen pienenemiseen liittyviä muita ympäristövaikutuksia, kuten biodiversiteettivaikutuksia. Metsiä, maatalousmaita ja muuta maankäyttöä ei siis sovi unohtaa, vaan niiden hiilivarastoja tulee vahvistaa ja monimuotoisuus turvata.

Puiden istutus yksi tehokkaimpia maankäyttösektorin toimia

Useat asiantuntijatahot korostavat puiden istutuksen merkitystä maankäytön nielujen vahvistamisessa. Puiden istuttaminen ennestään puuttomille alueille tai aiemmin raivattujen alueiden uudelleenmetsitys on suhteellisen tehokas, edullinen ja nopea tapa sitoa hiiltä.

Samalla kun panostetaan metsitykseen, puunkäytön tulevaisuuden suunnaksi tulisi ottaa korkeamman jalostusasteen tuotteet ja kestävät hiilivarastot. Oleellista on nimittäin hyödyntää istutettu biomassa myöhemmin teknisenä nieluna, eli esimerkiksi käyttää puu rakennusmateriaalina tai biohiilen raaka-aineena, jolloin biomassaan varastoitunut hiili säilyy tallessa eikä vapaudu takaisin ilmakehään.

Esimerkiksi puurakentamista lisäämällä pystytään lisäämään rakennuksiin varastoituneen hiilen määrää. Tällaisten pitkäaikaisten biomassaan sitoutuneiden hiilivarastojen lisääminen tuottaisi mittavat lisänielut.

Lue täältä, mitä istuttamillemme puille tapahtuu 100 vuoden päästä.